Tuomariesittelyt

Camille WITZMANN

Olen aloittanut metsästyksen seisovilla lintukoirilla 18 vuoden ikäisenä, jolloin seuranani oli rekisteröimätön pyreneläistyyppinen ranskanseisoja.

Olen kasvattanut koiria vuodesta 1980, kennelnimellä Du MONT CAUGTS, yhden pentueen verran vuodessa.

Vuonna 1975 tutustuin kasvattajaan nimeltä Barrucq, jonka kennelistä D’ARRIEUSSECQ hankin ensimmäisen virallisesti rekisteröidyn pyreneläistyyppisen ranskanseisojani.

Metsästän pääasiassa fasaaneja, viiriäisiä ja lehtokurppia, peltopyiden lähes täysin kadottua omalta metsästysalueeltani. Aika-ajoin minulla on mahdollisuus käydä myös Kanadassa pyy ja peltopyy jahdissa.

Useat omista koiristani ovat menestyneet kokeissa ja ansainneet titteleitä aina käyttövaliosta kansalliseen ja kansainväliseen muotovalioon asti.

Ulkomuototuomariksi pätevöidyin vuonna 1989, alkuun ranskanseisojille, mutta sittemmin kaikille ryhmän 7 roduille sekä joillekin ryhmän 6 roduille. Tuomaroin pääasiassa Ranskassa ja jonkin verran myös ulkomailla. Suomessa olen näyttelyssä tuomarina nyt ensimmäistä kertaa. Olen arvostellut Ranskan kansallisessa mestaruusnäyttelyssä useita kertoja ja myös vastaavassa tapahtumassa Espanjassa.

Olen ulkomuototuomari, mutta arvostelen myös joidenkin koirayhdistysten taipumuskokeita (TAN). Metsästyskokeita en arvostele, sillä jouduin valitettavasti jättämään koetuomarin koulutukseni kesken terveydellisistä syistä.

Toimin ranskanseisojien rotujärjestön varapuheenjohtajana, järjestän kanakoirien vuoristo- ja peltokokeita ja olen toiminut kanakoirayhdistyksen puheenjohtajana aina vuoteen 2024 asti.

Nathalie PARENT

Minulla on ollut vizsloja vuodesta 1982 asti, ensin sekä lyhytkarvaisia että karkeakarvaisia, mutta sydämeni menetin täysin karkeakarvaiselle rodulle. Lopetin lyhytkarvaisten kasvattamisen vuonna 2000 ja sen jälkeen minulla on ollut vain karkeakarvaisia vizsloja, jotka asuvat kanssani kodissamme.

Käytän koiriani näyttelyissä, metsästän niillä, osallistun niiden kanssa kokeisiin ja jalostan niitä vain nartuilla, jotka ovat osoittaneet kykynsä näyttelyissä ja kokeissa, hyvin terveystuloksin. Olen kasvattanut monia näyttely- ja koevalioita kennelnimelläni "Du Domaine Saint Hubert". Lopetin kasvattamisen kolme vuotta sitten, mutta minulla on silti aina koiria jakamassa petini!

Olen osallistunut vahvasti ranskalaisen vizsla-kerhomme toimintaan vuodesta 1986 lähtien. Olen ollut Ranskan kennelkerhomme (SCC) puheenjohtaja 12 vuotta ja tuomari 30 vuotta. Minulla on FCI:n ulkomuototuomarioikeudet kaikille FCI:n 7-ryhmän roduille sekä noutajille. Nyt olen pätevöitymässä myös spanieliroduille. Olen arvostellut vizsloja maailman- ja Euroopan koiranäyttelyissä sekä muutamissa erikoisnäyttelyissä monissa maissa, ja olen osallistunut myös kansallisiin ja kansainvälisiin näyttelyihin.

Tavoitteenani metsästyskoiriemme kanssa on säilyttää koiriemme hyvät ominaisuudet: helposti koulutettavia koiria, joilla on kattavat metsästystaidot ja hyvä luonne. Koiramme ovat ensisijaisesti metsästyskoiria, ja hyvällä metsästyskoiralla on oltava myös hyvä rakenne, siksi koiranäyttelyt ovat erittäin tärkeitä!

Olen erittäin iloinen tavatessani teidät näyttelyssä, kiitos kutsusta!

Marie-Laurence HARDY BEAUCHOT

Rakkaus eläimiä kohtaan ja erityisesti koiriin, on ollut läsnä elämässäni aina..

Jo lapsena autoin isoisääni hoitamaan hänen bretagnenbassettejaan ja pääsin hänen ja isäni seurassa mukaan metsästysreissuille. Kotioloissa seurailin ja tarkkailin koiria herkeämättä, jottei niille koskaan koituisi pienintäkään vahinkoa. 12-vuotiaana sain vanhemmiltani lahjaksi ensimmäisen oman koirani, bretonin nimeltä Irak du Château du Blessis, joka oli seuranani 15 vuoden ajan. Tuona aikana en koskaan laistanut velvollisuuksistani hoitaa, ulkoiluttaa, helliä ja kertoa hänelle kaikki iloni ja huoleni.

Valitettavasti, kuten kaikki tiedämme, nelijalkaisten ystäviemme elämä on aivan liian lyhyt ja menetin tärkeän ystäväni vuonna 1988. Samana vuonna tuota suurta aukkoa elämässäni tuli täyttämään gordoninsetteri nimeltä Deus des Rieux en Valdaine. Siitä alkoi suuri seikkailu; näyttelyitä, metsästyskokeita, rotujärjestön ja keskusjärjestön hallitusten jäsenyydet, kasvatusta kennelnimellä de Cinq à Sept vuodesta 1996, sekä ulkomuototuomarin oikeudet, alkuun gordoninsetterille ja lopulta kaikille ryhmän 7 roduille sekä usealle ryhmän 6 rodulle.

Toivon, että näiden saatesanojen myötä saatte hyvän käsityksen rakkaudestani lajiin. Ja kun tiemme kohtaavat, älkää epäröikö lähestyä minua, meillä on kaikilla yhteinen intohimo!

Leen VAN GENECHTEN

Vartuin “van de Volmolen” kennelin parissa ja aloitin oman kasvatustoimintani englanninsettereiden, gordoninsettereiden ja sussexinspanieleiden kanssa, avioiduttuani vuonna 1997. Valitsimme kennelimme nimeksi ”Bournefield”, joka on yhdistelmä kahdesta meille tärkeän kennelin nimestä, jotka auttoivat meidät alkuun – Bournehousen englanninsettereiden kasvattajat Gordon ja Penny Williams ja Oldfieldin sussexinspanieleiden kasvattajat Chris ja Christine Bexton. Pyrimme kasvattamaan englantilaistyyppisiä koiria, joilla on tyypillinen settereiden luonne, jotka vastaavat ulkoisesti hyvin rotunsa standardia ja jotka toimivat metsästyskäytössä.

Bournefield-kennelimme kolmen rodun kasvatit ovat saavuttaneet yli 50 kansallista titteliä sekä useita kansainvälisiä titteleitä.

Olen toiminut kansainvälisenä ulkomuototuomarina aina vuodesta 2001 asti.

Erja NUMMI

Olen Erja Nummi, ulkomuototuomari vuodesta 2002 ja ”oman” seiskaryhmäni lisäksi arvostelen rotuja ryhmistä 5, 6 ja 8. Olen laajentanut arvosteluoikeuksiani varsin hitaaseen tahtiin, ja ensisijaisena kohteena ovat olleet alkuperältään metsästyskäyttörodut ja paimenpystykorvat, mutta olen kyllä yhtä lailla kiinnostunut kaiken rotuisista koirista.

Koirista minulla on elämänmittainen kokemus. Lapsuudenkodissani koirat olivat jo ennen minua ja luotettuna lapsenvahtinani toimi pitkäkarvainen collie. Lisäksi meillä oli metsästyspystykorvia ja spanieleita.

Ensimmäinen oman perheeni koira oli häälahjarahoilla ostettu cockerspanieli. Hyvin pian aloimme etsiä myös hieman monikäyttöisempää metsästyskoiraa seisovien lintukoirien joukosta ja valinta osui pienimünsterinseisojaan. Niitä taloudessamme on ollut vuodesta 1986 eikä rodunvaihto ole vieläkään käynyt mielessä. Yhteisellä kennelnimellä puolisoni kanssa olemme harvakseltaan kasvattaneet myös muutaman pentueen. Käyttökoetulosten perusteella jaettavan rotujärjestön kasvattajapalkinnon olemme saaneet neljästä pentueesta, mutta myös kasvattien ansaitsemat näyttelytittelit ovat meille tärkeitä, koska myös käyttökoiran täytyy vastata rotumääritelmää.

Rotujärjestöni Saksanseisojakerho ry:n toiminnassa olet ollut mukana vuosikymmenet ja olen yhdistyksen kunniajäsen. Ulkomuotoimikunnan tehtävissä koulutan laajentavia tuomareita arvostelemaan rotujamme, otan vastaan arvostelukokeita ja näyttöjä. Jalostustoimikunnan tehtävissä vierähti aikoinaan 17 vuotta. Suomen Münsterikerho ry:n jäsenlehden päätoimittajana tuli jo 20 vuotta täyteen ja olen myös sen hallituksen jäsen.

Silloin kun koiramaisilta harrastuksilta jää aikaa, on luontovalokuvaus tapani rentoutua. Kuvaan retkilläni enimmäkseen lintuja, mutta kaikki kuvattavaksi suostuvat nelijalkaiset ilahduttavat myös.

On myös erityisen mukavaa arvostella koiranäyttelyissä ja arvostan paljon jokaista kutsua.

Tuomarin tehtävässä täytyy muistaa myös vastuullisuus, joten rotumääritelmän lisäksi on tunnettava myös rodun alkuperä ja käyttötarkoitus.

Kiitän kutsusta Saksanseisojakerhon erikoisnäyttelyyn ja toivon meille kaikille oikein mukavaa näyttelypäivää!